Yksinoloa ja pahantekoa

On reilua ilmoittaa koiralle milloin ollaan lähdössä. Lähtötilanteiden helpottamiseksi niihin voi liittää jonkin rituaalin, vaikkapa luun tai koirankeksin antamisen. Yksinoloa opetellaan vähän kerrallaan. Aluksi pentu todennäköisesti vinkuu ja itkee, mutta sen luokse saa mennä vasta, kun se on hiljaa! Sille ei ole tarkoitus opettaa, että omistaja tulee luokse, kunhan vain pitää riittävän suurta ääntä. Kun pentu on ollut hetken hiljaa, avataan ovi ja kehutaan sitä. Kerta kerran jälkeen yksinoloaika pitenee.

On lottovoitto, jos pentu ei tee lainkaan pahojaan. Koiranpentu on kuin ihmislapsi, joka tarvitsee leikkiä ja tekemistä. Koira tekee -valitettavasti- vain hampaillaan. Pennulla on oltava sellaisia esineitä, joita se saa pureskella. Johdonmukaisuus tämänkin asian opettelussa auttaa parhaaseen tulokseen. Sallitut esineet ovat aina sallittuja ja kielletyt puolestaan aina kiellettyjä.

Kun muistetaan, että koira elää tässä ja nyt, pahanteosta rankaiseminen jälkikäteen ei johda toivottuun tulokseen. Jos koiraa rankaistaan kaksi tuntia juhlakenkien järsimisen jälkeen, koira ei yhdistä järsimistä rankaisuun, vaan omistajan kotiinpaluuseen. Toiminta lisää koiran epävarmuutta omistajaansa kohtaan.

Kannattaakin karsia pennun ulottuvilta kielletyt esineet pennun jäädessä yksin ja tarvittaessa rajata pennun oleskelu turvalliseen tilaan.