Kerttu

Tapasimme Kertun kasvattajan kanssa ensimmäisen kerran seura- ja kääpiökoirien erikoisnäyttelyssä. Hänellä oli sylissään pieni ranskispentu, joten en varmaan ollut ensimmäinen rapsuttamaan ja juttelemaan pysähtynyt! Silti hän jaksoi olla ystävällinen ja kertoi auliisti lisää ranskiksista vastaten hassuimpiinkin kysymyksistäni.

Kiitos tuon pienen ruttuisen pennun, ranskiskuumeeni nousi kohisten!

Pieni, utelias ja iloinen minun saapumisestani oli ensivaikutelmani Kertusta. Menoahan se on, kun menee pentuja vain katsomaan! Niinpä Kerttu muutti meille Elviksen kaveriksi. Kerttu, pennun tarmokkuudella, laittoi Elviksen kampauksen ihan uuteen uskoon ja omi kaikki lelut ja luut itselleen. Ruokakupista Elvis sanoi, ettei Kertulla ole sille asiaa, muutoin Elvis suhtautui Kertun riehumiseen isällisellä kärsivällisyydellä -kasvaahan ne takutetut korvakarvat takaisin!

Kerttu on osoittautunut uteliaaksi vilpertiksi. Iltaisin unen jo kutitellessa silmäluomia, iskee Kerttuun hellyydenkaipuu ja Kerttu rauhoittuu kainaloon nukkumaan.